Elokuu 2019

Mitä opimme kevään TUVET- täydennyskoulutuksista 

– ja miten suunnittelemme tulevaa syksyä? 

Viiden täydennyskoulutuksen kierros ympäri Suomea oli koulutuksen järjestäjien näkökulmasta mielenkiintoinen ja antoista. Kotiin palatessa meillä oli matkamuistoina ja tuomisina paitsi melkoinen määrä kilometrejä raiteilla, myös iso pino palautteita, monta mielenkiintoista keskustelua, uutta tietoa ja uusia näkökulmia – kiitos niistä kaikille osallistujille!  

Ilo oli huomata, että koulutuksia järjestämällä selkeästi vastaamme tarpeeseen ja vaativan erityisen tuen kehittäminen on ajankohtaista. Nöyrinä otimme vastaan myös korjausehdotukset. Kaikenlaista palautetta ja erityisesti ajatuksianne sekä kokemuksianne vaativasta erityisestä tuesta oli kiinnostavaa lukea ja tietysti kuulla jo paikan päällä. Kyselyvastausten tutkiminen ja työstäminen on vasta alussa, mutta saimme paljon eväitä jo syksyn koulutusten suunnitteluun ja moni esiin nostettu asia onkin niissä jo huomioitu.  

Syksyn koulutuksissa mm. pureudutaan aluksi tarkemmin vaativan erityisen tuen määritelmään, sillä käsitys siitä ei selvästikään vielä ole yhtenäinen. Havaitsimme, että vaativan erityisen tuen termi sekoittuu helposti mm. ammatillisen koulutuksen vaativaan erityiseen tukeen (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017, 65 §) sekä perusopetuslain (628/1998, 17 §) mukaiseen erityiseen tukeen. Kun huomioidaan samankaltainen terminologia, tulos ei ole yllättävä. Miten vaativan erityisen tuen sitten tulisi erottua muusta tuesta? Onko erottelulle lainkaan tarvetta? Tätä keskustelua haluamme jatkaa myös tuleviin koulutuksiin osallistuvien asiantuntijoiden kanssa, sillä kriittisen ja monialaisen tarkastelun myötä pyrimme kehittämään tukea siten, että se yhä paremmin vastaisi lasten ja nuorten tarpeisiin.  

Syksyn koulutuksia suunniteltaessa pyrimme huomioimaan myös konkreettisia ehdotuksia koulutuspäivän suhteen. Syksyn koulutuksissa myös työtapoja vaihdellaan niin, että te arjen todelliset asiantuntijat pääsette vielä enemmän ääneen. Tärkeä havainto kevään koulutuksista olikin se, että (eri alojen) asiantuntijoilla on paljon annettavaa toisilleen. Alueelliset opetussuunnitelmat ja opettajan autonomia vaikuttavat usein siten, että eri puolilla Suomea toteutetaan erilaisia käytäntöjä niin koulun arjessa kuin hallinnossa. Jokaisessa koulussa ja jokaisella asiantuntijalla on siten valtava varasto uniikkia tietoa, jota jakamalla voimme auttaa toisiamme kohti yhteistä päämäärää: oppilaan oikeutta käydä maailman parasta koulua.  

Kevään kouluttajille olemme kiitollisia vahvalla ammattitaidolla esiin tuoduista lakinäkökulmista, sovellettuna välillä haastavaankin käytäntöön vaativaa erityistä tukea opiskeluunsa tarvitsevien oppilaiden kanssa. Kiitos Sanna Haanpää, Niina Mäntylä ja Piia Ruutu! Lähtöasetelmat koulutuskokonaisuudelle on keväällä luotu: ensisijaisia ovat oppilaan oikeudet tuen asteesta ja sen intensiteetistä riippumatta ja yhteistyössä yritetään löytää keinoja paitsi niiden turvaamiseen, myös ammattilaisten osaamiseen ja jaksamiseen. 

Merja Mannerkoski, projektitutkija (Itä-Suomen yliopisto), TUVET-hanke

Mirva Poikola, projektitutkija (Itä-Suomen yliopisto), TUVET-hanke