Lokakuu 2019

Miksi pedagogista tutkimusta tehdään, jos se ei kohtaa opetusta?

Opetukseen liittyvää tutkimusta käytännön työn pedagogista ratkaisuista ja menetelmistä, vuorovaikutuksesta, oppilaan ja hänen perheensä kohtaamisesta, oppimisympäristöistä, erilaisten testien merkityksistä yms. tehdään vuosittain, mutta jääkö tämä tutkimuksen tuoma tieto enemmän ja vähemmän artikkeleiden tai väitöskirjojen sivuille? Miten tutkimuksen tuoman tiedon saisi siirrettyä käytäntöön, opettajille eli opetukseen?

Oman arkityöni erityisluokanopettajan ja varsinkin nyt erityispedagogiikan opiskelijan näkökulmasta olen usein jäänyt pohtimaan tutkimuksen ja opetuksen kohtaamista. Työssäni on usein tilanteita, jolloin toivoisin tietäväni asioista enemmän tai omaavani enemmän työkaluja erityisesti haasteiden ratkomiseen. Tiedän, että tutkimuksien tuomat tulokset voisivat olla ratkaisu tähän, mutta saavuttaako tutkimustyö minut, arkityön toteuttajan?

Usein opettajan arki rullaa omalla painollaan eteenpäin ja mikäli opetus sujuu hyvin, perheet vaikuttavat olevan tyytyväisiä ja oppilaat oppivat, opettajatkin ovat tyytyväisiä ja jatketaan samaa rataa. Haasteiden ja pulmien ilmaantuessa havahdutaan ehkä kysymään neuvoja kollegoilta, esimieheltä tai etsitään jotain kirjallista materiaalia asioiden ratkaisemiseksi. Kirjallista materiaalia tutkiessaan eli etsiessään vastauksia arjen haasteisiin opettaja saattaa törmätä erilaisiin tutkimuksiin ja sen myötä tutkimustiedon siirtyminen arkityöhön mahdollistuu. Tämä on siis se hetki, jolloin sattumalta tutkimus kohtaa arkityön.

Toinen sattumanvarainen hetki tutkimuksen päätymisestä arkityön kehittäjäksi tai muokkaajaksi on tutkimuksen oikealla hetkellä osuessa opettajan eteen. Tutkimustieto siis osuu kohdalle juuri silloin kuin oma kiinnostus asiaan kohtaan on olemassa tai mielenkiinto herää tutkimuksen aiheen nähdessään. Tämän myötä opettaja lukee tutkimuksen ja mahdollisesti poimii siitä myös arjen työkaluja opetukseensa. Mutta miten tutkimus tavoittaisi laajemmalla rintamalla opettajat eli opetuksen toteuttajat?

Keskustelin kollegoiden kanssa tutkimuksen tavoitettavuudesta ja linkityksestä arkeen. Keskustelun myötä sain tulokseksi että: ”Tutkimus vaan on liian etäistä” eli opettajat kokevat, että jo tutkimuksen tekemisen fyysinen kaukainen sijainti tekee sen etäiseksi. Keskustelussa virisi myös aatos, että ”Tutkimustiedosta ei ole mitään hyötyä arkityöhön eli tutkimusta ei koeta merkitykselliseksi”. Toisaalta ajatellaan, että arki on jo itsessään niin aikaa kuluttavaa, ettei kyetä etsimään tarkoituksenmukaisia tutkimuksia. Eikä ainakaan kyetä ottamaan tutkimuksesta saatuja tuloksia eli uusia menetelmiä käyttöön, varsinkaan jos niiden eteen pitäisi nähdä vaivaa.  Ylipäätään tutkimuksesta ajatellaan lähtökohtaisesti, ettei ”se kohtaa arkityötä eli opetusta” ja siksi ei haluta perehtyä kiinnostaviinkaan tutkimuksiin.

Harmillista, että asian laita on näin, koska koen, että opetukseen liittyvää laadukasta tutkimusta tehdään paljon, ja sillä olisi merkitystä sekä vaikutusta opetukseen. Usein itse oman mielenkiintoni myötä etsin tutkimuksen, joka liittyy juuri kiinnostukseeni. Löytäessäni tarkoituksenmukaisen tutkimuksen, luen sen, saadakseni työhöni jotain uusia näkökulmia, kenties menetelmiä tai havahdutan ajatuksiani työskentelemään toisin.

Olen kuitenkin kollegoitteni kanssa samaa mieltä, että tutkimus on etäistä ja opettajien pitää itse olla aktiivisia ja hakea sitä eli nähdä vaivaa saadakseen käyttöönsä tarkoituksenmukaista tutkimustietoa. Olisi hyvä, jos tutkimustiedon saisi arkeen jotenkin käytännönläheisemmin. Voisiko tutkijat ”rantautua” enemmän arkeen, jotta kokemus tutkimuksen tärkeydestä lisääntyisi? Voisiko ratkaisu olla tutkijoista lähtevä eli tutkimuksen tekemisen ja valmistumisen myötä tutkijat tutkimuksensa kera kohtaavat opettajat ja vievät konkreettisesti tutkimuksensa tulokset arkityöhön eli opetukseen?

Mari Rissanen, Jyväskylän yliopisto, TUVET-hanke tutkimusharjoittelija

Kiitos keskusteluista ja pohdinnoistanne:

Erityisluokanopettaja Jaana Heikkilä

Luokanopettaja Riikka Majaniemi-Mäkelä

Luokanopettaja Kristiina Sillanpää