Vierailijakirjoitus
Samanaikaisopetusta viittomakielellä
Viittomakieltä käyttävän kuuron tai kuulovammaisen oppilaan koulupolun alkupäässä vanhemmat törmäävät uusien liikennemerkkien viidakkoon: minkä koulun valitsemme? Osa viitoista näyttää lähikouluun, jossa oppilas todennäköisimmin olisi luokkansa ainoa viittomakieltä osaava. Osa taas osoittaa viittomakielisen opetuksen suuntaan, mutta sen polun varressa seuraava viitta ohjaakin etsimään tulkitsemispalvelua. Eikö tältä polulta saakaan siis opetusta lapsen äidinkielellä? Onko tulkitsemispalvelu sama kuin tulkkaus? Entä opetus äidinkielessä ja sitten se toisen kielen eli suomen tai ruotsin (kirjoitetun) kielen opetus? Risteyksessä on näiden lisäksi vielä erityisopetuksen, inkluusion, pienryhmän, oppimisen tuen, akustiikkalevyjen ja avustajapalvelun viitat – pidennetyn oppivelvollisuuden päätöksestäkin joku puhui, mutta mitä se nyt tässä tapauksessa tarkoittikaan…
Kuten edeltä käy ilmi, viittomakieltä käyttävän oppilaan yksilöllisten tarpeiden arvioinnissa tarvitaan tavallista monialaisempaa työotetta, sillä kuulovamman rinnalla tarvitaan tietoa ja ymmärrystä myös kaksi- tai monikielisyydestä ja niihin liittyvästä pedagogiikasta. (Tosin on muistettava, että viittomakieltä käyttävä oppilas voi olla myös normaalikuuloinen, viittomakieltä käyttävän perheen lapsi.) Viittomakieliset oppilaat asuvat hyvin hajallaan eri puolilla Suomea, mikä asettaa opetuksen järjestäjät aiempaa suurempien haasteiden eteen. Varsinaisia viittomakieliseen kuurojen opetukseen erikoistuneita kouluja on Suomessa enää vain muutama, joten myös opettajat ovat usein uuden edessä.[1]
Viittomakielisen ja suomenkielisen opettajan samanaikaisopetus on työmuoto, johon liittyviä käytäntöjä on kehitetty muutamalla paikkakunnalla jo useamman vuoden ajan. Työmuoto tunnetaan myös nimillä yhteisopetus ja rinnakkaisopetus. Viittomakielinen luokanopettaja Jaana Keski-Levijoki kuvasi koulunsa yhteisopetuksen perusideaa Viittomakielen päivän seminaarissa 2019 seuraavasti: ”Perusidea on, että viittomakielisyys ja viittomakielinen kulttuuri tuodaan osaksi kuuron oppilaan suomenkielistä kouluarkea. Lisäksi kuulevat oppilaat saavat kielikylvyn tapaan viittomakieltä ja viittomakielistä kulttuuria.”[2]
Keski-Levijoen luokkaan on rakentunut kaksikielinen oppimisympäristö. Toinen, kuuleva opettaja on äidinkieleltään suomenkielinen ja yhteisillä oppitunneilla Keski-Levijoki seuraa tämän opetusta viittomakielen tulkkien välityksellä. Tulkkauspalvelulaki[3] mahdollistaa tulkkauksen käytön työelämän tilanteissa. Kun Keski-Levijoki vuorollaan opettaa koko luokkaa viittomakielellä, opetus tulkataan suomenkieliseksi puheeksi. Luokan kuulevien oppilaiden ovat olleet ilahtuneita, kun lapsilla on mahdollisuus viittomakieliseen kielikylpyyn. Koko koulun toiminnan näkökulmasta viittomakielen käytöstä on vähitellen tullut luonteva osa kielikasvatusta ja osallisuuden edistämistä.
Opetuksen saaminen omalla kielellä on tärkeää kaikille lapsille. Kuuro viittomakieltä käyttävä lapsi ei kuulonvaraisesti kerrytä sanavarastoa tai tietoisuutta kielen variaatioista suomen kielessä. Viittomakieltä ei tule nähdä vain (apu)välineenä, vaan äidinkielenä. Usein viittomakielen tulkkausta järjestettäessä unohtuu se, että tulkin simultaanisesti tuottama kieli on kompromissi kahden hyvin erilaisen kielen yhteensovittamisesta. Jos opettaja puhuu ja käyttää samaan aikaan havaintovälineitä, tulkin tulisi ehtiä luoda viittomakielinen käännös ja osoittaa samalla oppilaalle, mikä kohta esimerkiksi havainnollistavasta kuviosta on kohteena. Liian nopea puhe puolestaan ei jätä tulkille riittävästi aikaa prosessoida viittomakielisen lauseen sanajärjestyksen edellyttämiä asioita, jolloin merkitys saattaa jäädä epäselväksi, asioita voi jäädä puuttumaan jne. Joidenkin aihepiirien opettaminen edellyttäisi normaalia runsaampaa visualisointia, joka viittomakielisessä opetuksessa tulee ns. sisään leivottuna esille. Muun muassa näistä syistä tulkitsemispalvelun järjestämisen ei pitäisi olla ensisijainen eikä ainoa vaihtoehto huolehtia asianmukaisista opetusjärjestelyistä.
Entä miten viittomakielinen oppilas kokee opiskelun yhdessä kuulevien oppilaiden kanssa? Julius kertoo siitä tässä Viittomakielisen kirjaston julkaisemassa lyhyessä videossa: https://www.viittomakielinenkirjasto.fi/fi/oppilaana-viittomakielinen#.XZSP92eP7F4 . Videossa ei ole ääntä, jotta voit eläytyä kuulovammaisen oppilaan tilanteeseen hieman paremmin. Viittomakieliset osuudet on tekstitetty.
Viittomakielisen lapsen identiteetistä puolestaan kertoo Juhana Salonen:
https://youtu.be/y1lCGO797kc.
Viittomakieltä käyttävän oppilaan opetuksen järjestämisessä on huomioitava useita näkökulmia, joita on koostettu kuvioon (1).
Kuvio 1. Viittomakieltä käyttävän oppilaan opetuksen järjestämisessä on useita näkökulmia, jotka on sovitettava yhteen yksilöllisten tarpeiden mukaan.
LISÄTIETOA:
Kanto, L. 2016. Viittomakielisen oppijan rinnakkais- ja monikielisyys. OPS 2016 viittomakielen ja kirjallisuuden tukimateriaalit. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/viittomakieli-ja-kirjallisuus
Takala, Marjatta & Sume, Helena (toim.). 2016. Kieli, kuulo ja oppiminen. Kuurojen ja huonokuuloisten lasten opetus. Finn Lectura.
Viittomakieliset lapset varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/viittomakieliset-lapset-varhaiskasvatuksessa-ja-esiopetuksessa
Viittomakieliset oppilaat perusopetuksessa https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/viittomakieliset-oppilaat-perusopetuksessa
LÄHTEET:
[1] Keski-Levijoki, Jaana. Kaksikielinen yhteisopetus – puhutulla ja viitotulla kielellä jokainen on mukana! Esitelmä. Uutinen ja liitetiedostoja Viittomakielen päivän seminaarista Kuurojen Liitto ry:n verkkosivulla 12.2.2019 [https://www.kuurojenliitto.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/viittomakielen-paivan-seminaarissa-iloittiin-pienista-edistysaskelista] (2.10.2019)
[2] Selin-Grönlund, Pirkko, Rainò, Päivi & Martikainen Liisa. Kuurojen ja viittomakielisten oppilaiden lukumäärä ja opetusjärjestelyt. Selvitys lukuvuoden 2013–2014 tilanteesta. Raportit ja selvitykset 2014:11, Opetushallitus. [luettavissa https://www.kuurojenliitto.fi/fi/viestinta/sahkoiset-julkaisut ] (2.10.2019)
[3] Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista (133/2010, tulkkauspalvelulaki).
Tietoa kirjoittajasta:
Pirkko Selin-Grönlund (KM, Viittomakielentulkki (AMK) työskentelee Kuurojen Liitto ry:n Viittomakieli- ja vaikuttamistyön erityisasiantuntijana. Pitkäaikainen työkokemus viittomakielisessä yhteisössä auttaa tunnistamaan viittomakielisten kielellisten oikeuksien ja vammaisoikeuksien näkökulmia erityisesti lapsiasiakkaiden yksilöllisissä tilanteissa.